Hallanummi kuvin ja muutamin sanoin

Kuten etusivulta saatoit huomata, kantaa saari nimeä Frost Island. Hallasaari. Vaikea siis olla päättelemättä, että Hallanummen nimi juontaa juurensa saaren nimestä. Ajattelin, että olisi hauska laittaa paikallisten kielet solmuun antamalla tallilleni suomalainen nimi, mutta kylällä tallistani puhutaan lähinnä tylsillä viittauksilla kuten "Nyra`s stable" tai "that finnish place". Mahtavaa.

En tiedä olinko hullu vai vain oma itseni, kun päätin ostaa hevostilan Briteistä ja vieläpä joltain jumalan hylkäämältä pieneltä saarelta. Okei nyt puhun vähän paskaa - tämä on oikeasti aivan ihana paikka. Juureni on isäni puolelta kyllä Englannissa, mutta en ennen tätä ole haaveillut tänne muutosta. Mitään en kuitenkaan kadu, päinvastoin. Saarella on pieni, aivan ihana hyvinkin perinteinen englantilainen kylä ja tottakai maatiloja - paljon maatiloja. Onko tv-sarja Heartbeat tuttu? Loistavaa, sillä siitä voi ehkä saada jotakin osviittaa tämänkin kylän menosta. Kaikki luonnollisesti tuntevat toisensa ja jos sulla on jotakin mitä et halua kenenkään tietävän niin luultavasti koko kylä tietää siitä. Ihmiset täällä ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi ihan kivaa ja hauskaa porukkaa ja saaren yhteishenki on jotain, mitä ei voi edes sanoiksi pukea.

⇒ Tallin henkilökuntaan pääset tutustumaan tästä

Oma koti kullan kallis

Hevostilan halpa hinta sai minut aluksi hieman kurtistelemaan kulmiani, sillä se sijaitsee aivan meren tuntumassa ja olisi kaivannut ehkäpä vielä yhden nollan lisää. Kuntotarkastuksen yhteydessä ei kuitenkaan löytynyt mitään hälyttävää ja katto on toistaiseksi pitänyt vettä, joten uskallan huokaista helpotuksesta. Suureksi ilokseni pihapiiristä löytyy myös hyvinkin perinteinen suomalainen sauna! Kiinteistövälittäjän kanssa siitä puhuessa kävi ilmi, että entisillä omistajilla on sukujuuria Suomeen ja kiitin koko universumia tästä ihanasta sattumasta. Kaikkien onneksi tahdonvoimani riitti juuri ja juuri pitämään suuni kiinni enkä huudahtanut ilmoille hullunkiilto silmissä "sauna perkele!". Heti herättyään ei ole mitään ihanampaa kuin vetää mummon kutomat, hieman turhankin kuluneet, villasukat jalkaan, astella narisevan lankkulattian halki keittiöön, ottaa höyryävän kuuma teemuki käteen ja nauttia siitä ja merimaisemasta keittiön pöydän äärellä. Ja rukoilla, ettei ihanaa brittiläistä nummien ja meren harmoniaa riko omat hevoseni, joilla on ollut pakottava tarve lähteä aamulenkille ennen aikojaan. Been there done that.

Saaren taikaa

Hallanummen viehätys on siis ehdottomasti sen sijainti. Saarelle pääsee tulemaan kaikkien helpotukseksi vuodenajasta riippumatta autolla. Tallille menevää tietä reunustavat laitumet joten eläimiä saa ihailla jo lähes samalta istumalta kun auton eturenkaat koskettavat saaren maapintaa. Vaikka nummien, metsien ja meren ympäröimä talli saattaa olla ison osan ajan vuodesta tuulinen ja kurainen, en voisi kuvitella kutsuvani mitään muuta paikkaa enemmän mielelläni kodikseni.

Tallirakennus ja ulkoilu

Niin kuin asuintalonikin, on tallikin todella vanha. Mitään hienouksia meiltä ei löydy, mutta kaikki talliarjesta selviytymiseen tarvittavat perusjutut kylläkin. Satula- ja rehuhuoneessa huutaa kylmään aikaan sähköpatterit jotta ihmisillä olisi paikka johon paeta pistävää tuulta ja pakkasta. Satulahuone onkin meillä se niin sanottu place to be sillä sieltä löytyy se kaikki mitä ei muualta tallista löydy. Loimet, varusteet, kengät, kypärät, mikro, harjat, kadonneet ponnarit, hevoslehdet vuosien takaa, raipat ja loputon lista muuta hyödyllistä (...) tavaraa. Satulahuone on myös mukava hengailupaikka, vaikka sohvat siellä ovatkin ruusukuvioiset ja hieman puhkikuluneet. Meillä on myös olosuhteiden pakosta kuivaushuone, jotta loimet ja takit saadaan nopeasti taas mukavaksi käyttää. Tallimme majoittaa yhteensä 20 hevosta ja osa karsinoista aukeaa myös tallin sisäpihalle ja kaikissa karsinoissa on avattavat ikkunat mikä mahdollistaa sen, että kivalla säällä hevoset voivat nauttia ulkoilmasta myös karsinassa oleskellessaan.

Tämä on kuitenkin melko harvinaista hifistelyä, sillä hevosemme ulkoilevat niin monta tuntia päivästä kuin se on vain mahdollista. Tarhat ja laitumet ovat suojaisia ja isoja mikä välillä tarkoittaa sitä, että v*ttumaisimmat hevoset täytyy lahjoa tarhasta sisälle kauraämpäriä helistellen ja suurempia voimia rukoillen. Hevosten onni on kuitenkin meikäläisenkin onni, joten mitä enemmän tilaa, sen parempi!

Sileällä työskentely

Tallin alueelta löytyy tietysti myös ratsastuskenttä ja meinasin pyörtyä onnesta kun saavuin paikalle ja näin ihka oikean maneesin. Minun hevostilallani. Sitä ei jostain syystä ollut mainittu myynti-ilmoituksessa, joten kaikessa innostuksessani jouduin toden teolla vastustamaan kiusausta halata kiinteistövälittäjää. Maneesi ei kylläkään ole täysimitttainen ja on hieman kotikutoisen näköinen, mutta rakastan sitä silti koko sydämestäni sillä se pelastaa kaatosateelta ja myrskytuulen riepottelulta. Kenttä sijaitsee tallin takana, joka tarkoittaa sitä, että maisemat avautuvat siitä suoraan kukkapellon halki merelle. Jos multa kysytään, niin koulukiemuroista tuli siis tuplasti ihanampaa työstää.

Unelmien ranta

Kaunein paikka meillä ihan mennen tullen on ranta. Tai ei ehkä niinkään itse ranta, vaan pienet polut maisemineen joita pitkin sinne kuljetaan. Ranta ei ole yksityinen, mutta olemme siellä hevosten kanssa tuttuakin tutumpi näky. Ratsuvalinnasta riippuen kyläläiset osaavat antaa kyllä tilaa ihan senkin puolesta, ettei vaan vahingossakaan sattuisi mitään. Polku rannalle lähtee aivan tallin nurkilta ja on suurimmaksi osaksi loivaa, mutta paikoitellen myös hieman jyrkempää alamäkeä. Mitään kiihdytysajoja siellä ei siis harrasteta, joten maisemia ehtii ahmia katseellaan oikein hyvin! Matka kestää noin kymmenen minuuttia ja on jokaisen sekunnin arvoista viimeistään siinä vaiheessa kun pääsee laukkaamaan rantaviivaa pitkin ja karistamaan kamalan, maanpäällisen helv.. siis elämän hetkeksi harteiltaan. Kesähelteillä matka rannalle on kuin toiseen maailmaan sillä et ikinä uskoisi olevasi sateisessa ja harmaassa Englannissa katsellessasi kirkkaansinistä merta.

Maastot

Näiden ihanien rantamaisemien maastopolkuja riittää silmänkantamattomiin ja mäkisten rinteiden lisäksi löytyy myös tasaisempia reittejä joissa pääsee etenemään reippaammassakin askellajissa. Meillä pääsee kuitenkin myös metsän siimekseen ja hieman perinteisempiin Englantilaisiin maisemiin kun lähtee tallilta aivan toiseen suuntaan. Maastopolut ja peltojen laitamilla kulkevat reitit eivät missään nimessä häviä rantamaisemille ja uskomatonta tässä paikassa onkin juuri se, että täällä voi viettää aikaa kuin kahdessa eri maailmassa. Maastopolut kulkevat paikoitellen kyläläisten mailla ja on aivan sallittua kurkottaa lähimpään omenapuuhun ja valita itselleen ja hevoselleen maukkaat omenat. Täällä ei tunneta suomalaisten lempitermiä "omenavarkaus".