Päiväkirja
Hallanummen päiväkirjasta voit lukea uusimmat juorut tallilaisten rakkauselämästä, hevosten kommelluksista ja ihan vain muista arkipäivän asioista. Tervetuloa mukaan ruudun välityksellä! Tarinoissa esiintyy paljon muitakin ihmisiä ja joihinkin heistä voit tutustua täällä!.
Avattuani silmät tähän päivään, toivoin etten olis koskaan herännyt. Päätä jomotti ja tuntui, että silmät oli muurautunut umpeen kaikista eilen nautituista drinkeistä. Ehkä jo 33-vuotiaana täytyisi hyväksyä se, ettei maksa polta kuningas alkoholia samaan tahtiin kuin kymmenen vuotta sitten. Kuitenkin vastuullisena hevostallin omistajana ei ollut muita vaihtoehtoja kuin nousta ylös. Kaivoin puhelimeni jostakin lakanoiden uumenista ja lähdin lattialankut naristen alakertaan Beau ja Alfie perässäni.
Naurahdin Nickin viestille samalla kun odotin kahvin tippumista. Ei se maksa hoida velvollisuuttaan kunnolla kaikilla kymmenen vuotta nuoremmillakaan. Käytiin kyllä aika usein pubissa, mutta yleensä se oli rentoa hengailua. Karaokea, ystäviä, bilistä, juoruilua ja sen sellaista. Mutta koska myös Nick oli kuoleman kielissä tiesin että juomaa eli rahaa oli käytetty taas öljysheikin tavoin. Päätin jättää pankkitilin saldon tsekkaamisen myöhemmälle ajankohdalle. Kaadoin kahvia tylypahka-mukiini ja siirryin valtaamaan olohuoneen sohvan. Beau kömpi kainalooni ja Alfie meni tyytyväisenä kerälle omaan petiinsä. Aloin selaamaan somea kun ruudulle pamahti viesti:
Kurtistin sekunnin sadasosan kulmiani kunnes eilisen flashbackit alkoivat ja ärsyttävä, ihastuneen ihmisen hymy nousi kasvoilleni. Olin ollut vielä unessa ja jostain kumman syystä en muistanut, että mähän olin eilen illalla tavannut mun unelmieni prinssin Red Lionissa, meidän kylän baarissa. Olin kuitenkin skeptinen sillä mun rakkauselämä oli ihan farssi ja aina kun mä luulin tavanneeni jonkun potentiaalisen tyypin, kyllästyin viikossa. Gotta love my life. Miehen nimi oli ollut Oliver ja meillä oli ihan hullun kivaa. Ihan uskomattoman vaivaton henkilökemia. Oliver asui ainakin toistaiseksi Lontoossa, mutta hänen yksi serkkunsa asuu täällä Frost Islandilla ja toinen serkku sitten saaren ulkopuolella vähän isommassa kaupungissa, Enfieldissä. En halunnut todellakaan rakennella mitään pilvilinnoja, mutta hymystä joka nousi huulilleni jokaisen viestin kilahtaessa perille tiesin, että kohta ollaan syvässä päädyssä ja pahasti.